Juoksujen odottelua ja SmartDog-testi

 Troijan juoksuja vielä odotellaan. Se kyllä vaikuttaa siltä, että periaatteessa juoksut voisi alkaa koska tahansa: turkki on muhkeimmillaan (pörhistynyt vielä ihan viikon aikana silmin nähden), ja kaksi eri koirian huoltoja tekevää ihmistä sanoi Troijan mahasta sitä, että tuntuu sellaiselta kuin nartuilla tuppaa tuntumaan kun on juoksut tai juoksut juuri tulossa. Saa siis nähdä, että onko meillä juoksut joku aamu.

Tänään käytin Troijan SmartDog-testissä. Olen käyttänyt kaikki vanhemmat koirani myös, siis Jerikon, Ukon ja Jupiterin, ja jo pidempään olin miettinyt, että voisin käyttää Troijankin. Nyt sitten mentiin ja aina yhtä mielenkiintoista. Parin viikon sisällä pitäisi tulla loppuraportti.

Jerikon tavoin Troijalla oli hyvä itsehillintä sylinteritehtävässä, ja Troija oli muutenkin hyvin matalassa viretilassa testin ajan. Testiympäristö sai Troijan aluksi vähän varautuneeksi, suoritti siis kyllä tehtäviä, mutta ei ensin oikein ottanut kontaktia testaajaan, vaan vasta kun ensimmäinen tehtäväosio oli puolessa välissä. Toisaalta joidenkin tehtävien kohdalla Troija oli vähän malttamaton ja huomio harhaantui muualle, kun esimerkiksi osoitteluissa kesti Troijan mielestä niin kauan. Monessa kohtaa se kuitenkin osoitti ymmärtäneensä jo, vaikka sitten nopeasti alkoikin katselemaan muualle.

V-aita oli Troijalle helppo, enkä kyllä muuta odottanutkaan. Tällainen tilallinen ongelmanratkaisu on täysin tuttua kotoa aika paljon isommassa mittakaavassa, kun Troija haluaisi tulla lampaille, mutta ei päästetä portista, niin juoksee puoli aitausta ympäri, livahtaa portin ali ja tulee väliaidan toiselle portille hillumaan.

Mahdottomassa tehtävässä Troija yritti itsenäistä ratkaisua jopa yllättävän pitkään, hieman alle puolet ajasta, ja sitten tarjosi maahanmenoa ja pyysi katseella apua. Ero isi-Jerikoon on tässä hauska, kun Jerikohan oli omassa avun pyynnössään todella intensiivinen. Haki vahvaa katsekontaktia välillä minuun, välillä testaajaan ja asettui eteen istumaan ja vinkui. Siihen verrattuna Troijan avun pyyntö oli aika hillittyä vihjailua.

Troija pääsi hieman yllättämään loogisen päättelyn tehtävässä, jonka se suoritti täysin suvereenisti! Muut kolme mun koirista ei ole ollut lähelläkään tajuta tätä. Jeriko taisi valita aina sen tyhjän, mitä testaaja oli näyttänyt, ja Ukko valitsi aina vaan toista puolta ja sai tällä 50% onnistumisprosentin vahingossa. :D Jupiterista en muista kunnolla, mutta ei kyllä tajunnut.

Troija sen sijaan teki jokaisen toiston virheettömästi. Se selvästi katsoi tyhjän, ja todettuaan, että se on tyhjä, käänsi katseen määrätietoisesti toiseen purkkiin, että "se on sitten tuolla". Ei yhtään haparointia. Pikku professori-tyttö.